Ongelmat on tarkoitettu ratkaistaviksi 1

Jos yhden vinkin voin antaa tuleville Venäjän-vaihtareille, niin se on: matkustakaa. Kotikohde on aina kotikohde, mutta ei kannata jäädä vain sinne. Lähtekää lähelle ja kauas. Uudet paikat antavat koko ajan lisää perspektiiviä ja opettavat uutta tästä maasta ja kulttuurista. Ja jos oikein hyvin käy, reissuilla päätyy oikein urakalla uiskentelemaan uusissa liemissä, kuten meillä kävi Murmanskin matkalla...

Alkuun täytyy sanoa, että meillä oli reissussa aivan huippuporukka ja kivaa oli. Vaikkakin vähän haastavaa joidenkin asioiden kanssa. Pätkäisen matkakertomuksen kahteen osaan ja tässä tulee nyt numero yksi. Sekavuutta on varmasti luvassa, sillä sellainen oli reissukin.

Lähdimme siis perjantaina matkaan ja 23 tunnin päästä, suunnilleen puolen päivän aikaan lauantaina saavuimme Murmanskiin. On muuten hemmetin ruma kaupunki. Muistuttaa betonibunkkeria. Satama ja ympäröivä maasto tekevät paikasta kuitenkin jotekin ruman kauniinkin. Silloin kun valoisalla jotain näkee. Ensimmäisenä junasta ulos päästyämme poliisi tuli kysymään dokumetteja. Papereiden näyttö sujui ongelmitta ja olipa muuten ensimmäinen kerta meikäläiselle, kun virkavalta täällä pysäyttää.

Majoitukseksi olimme varanneet huoneiston, jonka check-in aika oli kahden pintaan. Löysimme kalliin, joskin kelvollisen, ravintolan ja tankkasimme ennen asunnolle lähtöä.

Saavuimme oikeaan osoitteeseen, mutta emme löytäneet oikeaa paikkaa. Soitimme huoneiston vuokraajalle. Pienen selvittelyn jälkeen saimme kuulla, että meillä ei ole huoneistoa. Viisi minuuttia aiemmin olimme saanneet vahvistussähköpostin, että meitä odotetaan asunnolla avainten kanssa. Oli miten oli, puhelimessa kuulimme, että olimme kuulemma tehneet varauksen tammikuulle. Sitten kerrottiin, että huoneistossa on vesivahinko. Niin tai näin, kolmen aikaan iltapäivällä oli selvää, että meillä ei ole majoitusta.

Murmansk ei varsinaisesti oli opiskelijabudjetin matkaajien unelmakohde. Hotellien ja hostellien laskemiseen ei tarvitse kovin monen käden sormia, ja kalliit hotellit ovat kalliita. Kun kuulimme majoituksen menneen alta, päätimme mennä vieressä sijaitsevaan hämyiseen kahvilaan miettimään plan b:tä. Googlailun ja soittelun jälkeen saimme huomata, että viidelle on tilaa ainoastaan kaupungin kalleimmassa hotellissa. Ei hyvä. Tiimimme miesvahvistuksella on tili couchsurfing-sivustolla (googleta), joten päädyimme laittamaan siellä viestiä lähes kaikille Murmanskin majoittajille. Vain kaksi vastasi ja vain toisella olisi ollut tilaa kahdelle. Ei hyvä. Viimeisenä vaihtoehtona mietimme, että ainahan voimme ottaa yöjunan takaisin.

Onneksemme hämyiseen kahvilaan saapui kuitenkin nuori herra (myöhemmin selvisi kyseessä olevan paikan omistaja), joka kysyi tarvitsemmeko apua. Selitimme tilanteemme, jonka jälkeen tämä huikea heppu sanoi voivansa kierrättää meitä eri majapaikoissa kyselemässä vapaita huoneita. Täällä ollaan pääsääntöisesti niin avuliaita, että voi vain olla onnellinen. Päädyimme jakautumaan niin, että kaksi meistä lähti auttajamme kanssa ajelemaan ympäri kaupunkia ja kolme jäi kamppeiden kanssa kahvilaan tutkimaan muita mahdollisia majoitusvaihtoehtoja (minä kuuluin kahvilaporukkaan).

Reilun tunnin jälkeen saimme vihdoin ilouutisen, kun parivaljakkomme venäläisen auttajamme kanssa onnistui löytämään kohtuuhintaisen vapaan huoneiston meille. Jes! Sitä ennen he olivat ajelleet ympäri kaupunkia ja käyneet ainakin neljässä paikassa kyselemässä. Auttajamme oli vielä niin ystävällinen, että haki meidät loputkin kahvilasta ja heitti asunnolle. Reilut viisi tuntia kaupunkiin saapumisen jälkeen meillä oli siis vihdoin katto pään päällä.

Loppuilta menikin sitten kokkaillessa (minun ja Kirstin reissuspesiaaliksi on tainnut jo muodostua sieni-kasvis-pasta :)) ja muuten rennoissa merkeissä. Huom. Pasta maistuu paremmalle kuin miltä näyttää.

Seuraavana päivänä, eli sunnuntaina, lähdimme sitten vihdoin kunnolla kiertelemään kaupunkia. Makeiden karvalakkien toivossa menimme ensin läheiselle torille, mutta päädyimme vain suurien mustiin pukeutuneiden (ja vähän ahdistavien) venäläiskauppiaiden ympäröimäksi. Uudet karvalakit jäivät odottamaan.


















Torin jälkeen kävimme katsomassa Aljoša-patsasta (googleta). Kapusimme ikuisuuden mäkeä ylös.

Patsaalta alas päästyämme olikin jo hämärää, joten kiersimme kuuman kaakaon kautta Murmanskin ortodoksikirkkoon. Kaunis paikka, tuli siellä kynttiläkin sytytettyä. :)

Illalla luvassa oli taas kokkailua ja leffoja. Petroskoihin jäänyt osa tiimistämme oli myös alkanut suunnittelemaan illallista paluupäivällemme ja siinä aikatauluja sumpliessamme huomasimme ostaneemmekin liput todelliseen etanajunaan. Paluumatka olikin 25 tuntia. Olimme pyytäneet halvimmat liput, kun tarkoitimme toiseksi halvimpia, emmekä olleet aiemmin huomanneet kahden ruplan ja kuuden tunnin eroa halvimpien ja toiseksi halvimpien lippujen välillä. Tilt. Ennen paluumatkalle pääsyä ehti kuitenkin vielä sattua ja tapahtua. Loppureissusta horinaa siis seuraavassa postauksessa. :)