Arvatkaas mitä kävi heti, kun olin haikaillut oman kotiajan perään? Kämppikseni lähti viikonlopuksi reissuun. AH.
Viikonloppu on mennyt pääosin mukavissa merkeissä. Yksi takaiskukin mahtuu mukaan. Harmillisesti onnistuin eilen hukkaamaan puhelimeni ja lompakkoni. Onneksi täällä sim-kortit ovat prepaid ja lompakossakaan en kanna tärkeitä kortteja vain ainoastaan pieniä summia käteistä, joten loppupeleissä mitään supertärkeää ei kadonnut. Katsotaan nyt, jos ne vielä jostain ihmeenkaupalla löytyisivät. Uuden puhelimen käväisin jo hakemassa, niin saa laitettua herätyskellon huomisaamulle. :)
Muuten viikonloppu on mennyt leppoisasti. Perjantai kului koulupuuhien parissa. Aina, kun minulla on luppoaikaa yliopiston päärakennuksella, käyn kirjastossa/lukusalissa tekemässä läksyjä ja olemassa koneella. Perjantaina kulutin tuolla taas aikaa. Mesta on jotenkin hyvin kotoisa vanhoine arkistokaappeineen ja kaiken lisäksi paikalla on aina kirjastotätejä, joille pitää kertoa kun haluaa tietokoneelle. Tykkään kaikista tädeistä täällä. Ja niitähän riittää joka kulmaan. Lähimmän pullakioskin tädit olen mielessäni jo adoptoinut.
Tiistaina luvassa on spesiaali-ilta, kun juhlistamme jo silloin täällä Suomen itsenäisyyttä. Kun on tällaisessa pienemmässä kohteessa vaihtarina, eteen tulee tilaisuuksia, joita isommissa paikoissa ei välttämättä tulisi. Ihan huippua! Meidät Suomi-tytöt kutsuttiin suurlähetystön Petroskoin toimipisteen konsulin toimesta itsenäisyyspäivän vastaanotolle, joka järjestetään Karjalan kansallisessa teatterissa. Olen ollut mahdollisesta itsenäisyyspäivän vastaanotosta innoissani jo ties kuinka kauan. Siis kauan. Vaikka arvokas juhla onkin kyseessä, pukukoodi ei vaadi pitkää iltapukua, ja perjantaina intouduin sitten jo mallailemaan (sitä ainoaa mukana olevaa) mekkoa päälle.
Hyvä on, hyvä on, en aloita näillä poseerauksilla muotibloggaajan uraa. Mutta perjantain aloitin muuten huikean kampaaja-Tanjan tuolissa! Toivotaan, että osaan föönata tukan yhtä kauniiksi tiistaina.. :)
Eilen ja tänään olemme viettäneet hauskaa aikaa vaihtariporukalla. Täytyy sanoa, että alkaa nyt jo tulla ikävä tätä meidän porukkaa! En osannut ennen tänne tuloa edes ajatella, että tutustuisin noin mahtaviin tyyppeihin. Meillä on klikannut heti ensitapaamisesta lähtien niin hyvin, että porukkamme tuntuu ihan pikku perheeltä. :)
Viikonloppu on mennyt pääosin mukavissa merkeissä. Yksi takaiskukin mahtuu mukaan. Harmillisesti onnistuin eilen hukkaamaan puhelimeni ja lompakkoni. Onneksi täällä sim-kortit ovat prepaid ja lompakossakaan en kanna tärkeitä kortteja vain ainoastaan pieniä summia käteistä, joten loppupeleissä mitään supertärkeää ei kadonnut. Katsotaan nyt, jos ne vielä jostain ihmeenkaupalla löytyisivät. Uuden puhelimen käväisin jo hakemassa, niin saa laitettua herätyskellon huomisaamulle. :)
Muuten viikonloppu on mennyt leppoisasti. Perjantai kului koulupuuhien parissa. Aina, kun minulla on luppoaikaa yliopiston päärakennuksella, käyn kirjastossa/lukusalissa tekemässä läksyjä ja olemassa koneella. Perjantaina kulutin tuolla taas aikaa. Mesta on jotenkin hyvin kotoisa vanhoine arkistokaappeineen ja kaiken lisäksi paikalla on aina kirjastotätejä, joille pitää kertoa kun haluaa tietokoneelle. Tykkään kaikista tädeistä täällä. Ja niitähän riittää joka kulmaan. Lähimmän pullakioskin tädit olen mielessäni jo adoptoinut.
Tiistaina luvassa on spesiaali-ilta, kun juhlistamme jo silloin täällä Suomen itsenäisyyttä. Kun on tällaisessa pienemmässä kohteessa vaihtarina, eteen tulee tilaisuuksia, joita isommissa paikoissa ei välttämättä tulisi. Ihan huippua! Meidät Suomi-tytöt kutsuttiin suurlähetystön Petroskoin toimipisteen konsulin toimesta itsenäisyyspäivän vastaanotolle, joka järjestetään Karjalan kansallisessa teatterissa. Olen ollut mahdollisesta itsenäisyyspäivän vastaanotosta innoissani jo ties kuinka kauan. Siis kauan. Vaikka arvokas juhla onkin kyseessä, pukukoodi ei vaadi pitkää iltapukua, ja perjantaina intouduin sitten jo mallailemaan (sitä ainoaa mukana olevaa) mekkoa päälle.
Hyvä on, hyvä on, en aloita näillä poseerauksilla muotibloggaajan uraa. Mutta perjantain aloitin muuten huikean kampaaja-Tanjan tuolissa! Toivotaan, että osaan föönata tukan yhtä kauniiksi tiistaina.. :)
Eilen ja tänään olemme viettäneet hauskaa aikaa vaihtariporukalla. Täytyy sanoa, että alkaa nyt jo tulla ikävä tätä meidän porukkaa! En osannut ennen tänne tuloa edes ajatella, että tutustuisin noin mahtaviin tyyppeihin. Meillä on klikannut heti ensitapaamisesta lähtien niin hyvin, että porukkamme tuntuu ihan pikku perheeltä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti