Good times.

Takana on tapahtumarikas ja hurjan kiva viikonloppu. Suomikuvaa tuli myös kiillotettua niin, että jokainen työryhmä olisi ylpeä!

Ennen varsinaiseen aiheeseen siirtymistä, täytyy vielä mainita, että Petroskoi on kyllä kielten oppimisen kannalta erittäin hyvä vaihtokohde. Englannin kieli ei vie pääroolia venäjän oppimiselta, mutta sekin saa mukavasti treeniä, kun hengaillaan vaihtariporukan kanssa. Englannin käyttö on oikeastaan suomen käyttöön verrattava lepohetki, ja on kiva huomata kuinka hyvä sanavarasto itsellä jossain kielessä jo on. Se antaa myös toivoa venäjän kanssa; kyllä sekin sitten joskus sujuu yhtä helposti! :)

Sitten viikonloppuun. Perjantai-ilta meni suomalais-amerikkalais-venäläisessä seurueessa, hyvien drinkkien parissa uusiin ihmisiin tutustuen. Markkinoinnin luennolla kanssani on yksi jenkkivaihtari ja nyt pääsin tutustumaan muutamiin muihin sekä kahteen hyvinkin hauskaan venäläiseen opiskelijaan.

Illan aikana tapahtui hassu etikettimoka, joka muistutti taas siitä kuinka tavoiltaan erilaisessa maassa nyt asustelenkaan. Menimme ravintolaan jenkkivaihtarien ja muutaman Suomi-tytön kanssa samaan aikaan. Venäläiset pojat liittyivät seuraan hieman myöhemmin. Toisen tullessa pöytään, joku tytöistä ilmeisesti ojensi kätensä hänelle sen jälkeen kun kaikki pojat olivat kätelleet, ja siinä sitten kaikki kättelimme häntä jotenkin kiusallisen ja hämmentyneen tunnelman vallitessa. Vasta kättelyn jälkeen tajusin tunnelman syyn: Venäjällä ei ole tapana, että naiset kättelevät! Vain miehet kättelevät toisiaan. Joissakin kansainvälisissä yrityksissä naisetkin saattavat kätellä, mutta muuten ei. Ei ihme, että tilanne oli kiusallinen!

Muuten ehdimme illan aikana muun muassa opettaa toisillemme iskurepliikkejä niin venäjäksi, suomeksi kuin englanniksikin. Jos siis parin viikon päästä Petroskoista Helsinkiin saapuvat jenkit yrittävät iskeä repliikillä ”Käyt sä usein täällä?”, niin siitä käy kiittäminen meikäläistä. ;)

Ja jos viisi brittiä ja yksi tsekkiläinen pitää nyt suomalaisia sauna- (ja mahdollisesti myös seinä-)hulluina eräjormina, niin se on täysin minun ja vaihtarikaverini Kirstin ansiota. Suuntasimme siis lauantaina suomalais-englantilais-tsekkiläisessä seurassa datsalle. Reissu oli sen verran eeppinen, että ansaitsee kokonaan oman postauksensa. Lyhyesti voin jo todeta, että kaikki selvisivät hengissä ja mielettömän hauskaa oli. :)

Ps. Datsalta kotiin saapuessani asuntolasta oli sähköt poikki. Ne saatiin kuitenkin ajan kanssa toimimaan. Нормально.

Integroitumisen ABC

Ajattelinpa vain tulla kertomaan, että reilun kahden viikon kuluttua on tosipaikka edessä. Siis tosipaikka. Ensimmäinen kampaajakäynti täällä. Ihanan kurssikaverin avustuksella sain varattua sen  ja nyt jännittää.

Muutenkin olen tässä pyrkinyt panostamaan integroitumiseen. Hankin paikallisen meikkikaupan kantiskortin.

Niin, ja jotta tämänkin postauksen informaatioarvo nousisi, niin täytyypä todeta, että vessapaperi ei ole oikea säästökohde. (Kyllä, tästä aiheesta on ystävät hyvät ollut puhetta jo Suomen puolella.) Nyt se on vaan uskottava, ettei viidellä ruplalla voi saada kolmikerroslambin tasoista tavaraa.

Hyvät ja paremmat uutiset

Viime viikon lopulla jouduin työllä ja tuskalla keräämään kaikki zen-ajatukset kasaan käämien palamisen estämiseksi, kun selvisi, että yhden kurssin aikataulut muuttuivat täysin (epäsuotuisaan suuntaan, tietysti) ja toisen kurssin luennot on peruttu seuraavalta kolmelta viikolta kokonaan. En vieläkään tiedä tarkalleen, miten saan erään päällekkäisyyden korjattua, mutta kaipa kaikki järjestyy. Asioiden selviämisen aikaraamiksi olen laittanut suosiolla tammikuun lopun; viimeistään siihen mennessä tiedän, miten kaikki on hoitunut!

Opiskelurintamalla tapahtuu kuitenkin myös hyvää. Sain markkinoinnin maikalta markkina-alueen erityispiirteistä kertovan mielenkiintoisen opuksen.

Aina silloin tällöin asiat kuitenkin selviävät sujuvasti. Pienen shokin jälkeen sitä huomaa, että asiathan sujuvat helpommin kuin oli osannut kuvitellutkaan. Tänään oli sellainen päivä.

Kävimme vaihto-oppilaiden kanssa tutustumassa Karjalan tasavallan maahanmuuttovirastoon. Itse virastokäynti ei tarjonnut juuri muuta tietoa, kuin sen, että Venäjä on mahtava maa ja meistä tiedetään jo kaikki, mutta reissulla meillä oli mukana kv-toimiston johtaja, jolta sain tietoa multiple-viisumin hakemisesta. Olin kuullut kaikki kauhutarinat etukäteen siitä, kuinka passi joutuu teille tietämättömille ikuisuudeksi ja muuta mukavaa, mutta ainakin tämän hetkisen tiedon mukaan joudunkin luovuttamaan passin pois vain kahdeksi päiväksi. Päiväksi viisumipapereiden luovuttamisen ja päiväksi viisumin vastaanottamisen yhteydessä. Multiple-viisumilla pääsen siis Venäjän rajan yli, ja takaisin! Läpyskän hakemisen ajankohta ei ole vielä selvillä, mutta sitten kun sen aika koittaa (viimeistään 3.12. mennessä), papereiden käsittely kestää 20 työpäivää.

Samalla kertaa selvisi myös se, että vastoin ennakkotietoa alle seitsemän päivän matkoista Petroskoin ulkopuolelle ei tarvitse ilmoittaa yliopistolle. Erittäin mukava uutinen. Nyt onkin ensimmäinen reissu tiedossa, kun lähdemme vaihtariporukan kanssa viettämään mökkiviikonloppua datsalle.

Huomaatteko, olen omaksunut hyvien uutisten politiikan? Tänään jopa aurinko helli armasta kotikatuani. Linnutkin lauloivat. Ihan varmasti. ;)

I love the nightlife - ja muuta mukavaa viikonloppuna

Perjantaina käytiin pienellä porukalla juhlistamassa tälle viikolle osuneita kaksia synttäreitä. Taloustieteen opiskelijat olivat suositelleet minulle Fusion-ravintolaa, ja se osoittautuikin mainioksi. Loppuillalle oli taas suuret tavoitteet, kun olimme päättäneet tutustua paikalliseen yöelämään paremmin. En tiedä onko minulla joku sisäänrakennettu estojärjestelmä pamahtanut päälle, vai mikä, kun tuntuu ettei tuo baareilu luonnistu täällä ollenkaan. :D Pienen etsinnän jälkeen löysimme kivan "blues"-paikan, mutta mutta.. Kyseessä oli varmaankin koko kaupungin ainoa vain alkoholittomia drinkkejä tarjoava paikka. Mikäs siinä, tulipahan maistettua pina colada silläkin tyylillä. Villistä alkuillasta tuupertuneena en sitten jaksanut lähteä enää (taaskaan) yökerhoon, mutta ehkä ensi viikonloppuna?

Lauantaina kävimme täällä harjoittelussa olevan tytön kanssa tutustumassa uusiin kaupunginosiin. Edellinen lause tarkoittaa sitä, että hyppäsimme väärään trollikkaan. Tarkoituksena oli päästä ihan toiselle puolelle kaupunkia, mutta kerrankos sitä lähtee väärään suuntaan eikä sitten jaksa nousta trollikasta pois ennen päätepysäkkiä. Takaisin pääsimme bussilla, jonka reitin jopa tarkistimme ennen kyytiin nousua.

Vahingosta viisastuneena kävimme tutustumassa linja-autoaseman aikatauluihin ja reitteihin, ja matkan varrella sain napsaistua näinkin edustavan kuvan juna-asemasta. Sieltä olisi tarkoitus parin viikon päästä suunnata Pietariin.

Tänään tuli piipahdettua sadepäivän kunniaksi "Kizhi-museossa". Mikään eremitaasi ei varsinaisesti ole kyseessä, sillä näyttelyhuoneita oli tasan yksi. Mutta vartin kulttuuripläjäyskin on parempi kuin ei mitään, eikö? ;) Niin ja siitä sateesta.. Yksi sadepäivä ja täällä ei ole teissä kuoppia - täällä on uima-altaita!

Uudet parhaat kaverit

Näiden kahden uuden kaverin kanssa vietän pimeneviä iltoja.

(80 sivua luettavana keskiviikkoon mennessä, jotta olen kärryillä verotuksen kurssin asioista. Vaniljarahka on paikallista herkkua vähän hassussa muodossa.)
 

Ps. Asuntolassa on laitettu lämmitys päälle = kaikki patterit täysillä. Eli tuskin tulee kylmä talvellakaan. Lämmityssysteemin säätely toimii niin, että jos halutaan huone viileämmäksi, avataan ikkuna.

Aina kannattaa yrittää...

...Joskus saattaa natsatakin.. :) Eli siis näin alkoi opiskelu Petroskoissa.

Maanantain oppitunti oli tosiaan peruuntunut, ja lopulta kävi myös niin, että tiistain venäjän tunti siirtyi keskiviikolle. Näistä muutoksista sisuuntuneena, ja lomailuun kyllästyneenä (voiko niin käydä?!), päätin, että tiistaina menen tunnille hinnalla millä hyvänsä. Ja ihan mille tahansa tunnille, jos jostain syystä lukujärjestyksessä oleva markkinointi olisi peruuntunut. Tässä kohtaa mainittakoon, että täällä tuntuu olevan normaalia, että tunnit saattavat peruuntua, luokka muuttua tai vähintäänkin opettaja myöhästyä kunnolla. Ja kaikki selviää aina jollain noin minuutin varoitusajalla. No, se luo oman viehätyksensä tähän touhuun.

Tiistaina oli hyvissä ajoin "oikean" luokkahuoneen edessä. Viisi minuuttia sen jälkeen,  kun tunnin olisi pitänyt alkaa, bongasin kaksi jenkkivaihtaria odottelemassa saman tunnin alkua. Ketään muuta ei ollut enää käytävässä. Shiiiiit. Toinen jenkki luovutti pienen odottelun jälkeen, minä lähdin tutkimaan neloskerroksen ilmoitustaulua toisen vaihtarin kanssa. Muutoksista ilmoitetaan kyseisellä ilmoitustaululla pienin lappusin, ja sieltä selvisi, että luokkahuonetta oli vaihdettu. Toiseen luokkaan siis! Vihdoin pääsin kuitenkin tunnille!

Opetus on ehkä enemmän koulumaista kuin Suomessa (ja opetuksessa on käytössä liitutaulut ja that's it), mutta ainakin markkinoinnin kurssilla proffa on todella hyvä ja keskustelua on paljon. Oppitunneilla saa kyllä pistää kaiken keskittymisensä peliin, koska jos ajatukset alkavat harhailla, olen käsiteltävästä aiheesta pihalla noin sekunnissa. Varsinkin, kun välillä luokan ja opettajan keskustelu kiihtyy lähes italialaisiin mittoihin päälle puhumisineen ja äänenvoimakkuuksineen. Opettaja kuitenkin ymmärsi, että vaihtarille saattaa olla hyvä muokata suoritustapaa, ja sain heti eilen sovittua järjestelyistä (tentin sijaan essee yms). Oli myös tosi mukava tutustua muihin kurssilaisiin.

Tänään oli vuorossa ensimmäinen kielen tunti, ja siitä jäi kyllä erittäin positiivinen fiilis! Meitä on ryhmässä kolme, eli opetus on hyvin intensiivistä ja kaikkien ongelmiin paneudutaan. Saimme sovittua tunnit, ja venäjän kielioppiin paneudutaan tästä eteenpäin maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin. Olenkohan ollut ikinä koulusta näin innoissani..? :)

Ihan kiva yritys

Piti kirjoitella tänään ensimmäisen luennon fiiliksiä, mutta enpä kirjoittelekaan. On kyllä julmaa pilaa perua maanantaiaamuna klo 8.00 alkava luento.. Mutta tulipahan ainakin taas treenattua venäjää uudessa tilanteessa, kun juoksin neljässä paikassa selvittelemässä luennon tilaa. Taitaa muuten olla aksentissa hieman vielä hiottavaa, koska professori, joka lopulta otti minut huomaansa ja neuvoi, arvasi heti, että olen vaihtari.. ;)
Josko sitten huomenna olisi parempi tuuri venäjän ja markkinoinnin tuntien kanssa.. :) Nyt täytyykin vielä valmistella ja harjoitella venäjän tunnille 3-5 minuutin pituista puhetta aiheesta "minä ja vieraat kielet"..

Nam nam.

Luvassa ruokapostaus. Älkää huolestuko, en ole vieläkään ostanut kokkailuvälineitä, joten nyt keskitytään pääasiassa ravintolaruokaan ja ensimmäisiin mielikuviin Petroskoin ravintoloista.

Yleisesti mainittakoon, että ruoka täällä on aika suolaista. Kovasti on jano koko ajan. Asiaa tuskin auttaa se, että olen ikuisena hevostyttönä (tai siitä huolimatta) aivan ihastunut paikallisiin meetvursteihin. Ne vasta suolaisia ovatkin. Mutta uskottelen itselleni, etten ehdi viidessä kuukaudessa kasvattaa kovin merkittävästi sydänkohtausriskiä tai tukkia verisuoniani, joten lätkin meetvursteja ja ties-kuinka-monta-kymmentä-prosenttia-rasvaa-juustoja leipieni päälle aamuin illoin hyvillä mielin.

(Uusimmat, kaikkien terveyssuositusten mukaiset, herkkuni.)

Se kotiruoasta, sitten niihin ravintoloihin. Yliopistolla on ruokalat, joista lounaan saa noin 90 ruplalla. Ruoka on ihan kelpoa, joten jonkun kerran olen käynyt noissakin syömässä. Nyt luentojen alkaessa tulee varmaan enemmänkin käytyä. Harvassa "oikeassa" ravintolassakaan hinnat kuitenkaan ovat päätä huimaavia, joten ravintolafanina käyn mielelläni myös niissä syömässä.

Joitakin suosikkeja on jo alkanut muodostua. Olen tykästynyt Leninin kadun varrella olevaan Кивач-ravintolaan/kahvilaan/baariin. Ruokalista on kyllä epäilyttävän pitkä, mutta ruoka on ollut ihan hyvää ja tunnelma on kiva. Viime perjantaina, kun kartoitimme pienimuotoisesti paikallista yöelämää (lisätutkimuksia tarvitaan), erehdyin tosin tilaamaan lasillisen valkkaria. Se oli ehkä mahdollisesti huonointa valkoviiniä, jota olen koskaan juonut. Käyneiden omenamehujen sarjassa juoma olisi varmaan tavoitellut palkintosijoja.

(Кивач, kivat tytöt ja ei-kiva valkkari)

Blinejä on tullut syötyä jo useampaan otteeseen. Ravintola nimeltä Чайная ложка (suom. Teelusikka) tarjoaa pikaruokahengessä blinejä. Kana, kinkku ja sienitäytteiset blinit ovat herkkua! Ja toisin kuin Suomessa, blinit ovat siis ohuita lettuja. Täytteiksi voi valita suolaista tai makeaa, tai esimerkiksi pelkän öljykastikkeet tai majoneesia.

Deja vu on ravintola myöskin Leninin kadun varressa. Olen käynyt siellä syömässä muutaman kerran, ja täytyy sanoa, että palvelu on ollut tähän asti ehkä ystävällisintä. Ruoassa perinteiset venäläiset annokset ovat ainakin tähän asti olleet parempi valinta kuin perus pasta tms. :)

 

 (Seljanka ja blinit ravintola Deja vu'ssa. Annos maksoi muistaakseni 120 ruplaa.)

Jos sitten ystävät hyvät palaan kotiin kaksinkertaisena, niin se on ylläolevan kaltaisten erilaisten kakkupalojen ja muiden herkkujen syytä! Muun muassa La Parisienne - Парижанка -ravintolassa on makoisia kakkuja, ja jotenkin olen myös omaksunut tavan ostaa ruokakaupasta herkullisia rinkeleitä, vaniljakeksejä tai sekä että kotiin mutusteltavaksi.. Joka kauppareissulla.

Täältä löytyy myös pari sushipaikka, jotka vaikuttavat houkuttelevilta (ja yllättävän paljon paikkoja, jotka tarjoavat kaikkea lihakeitosta sushiin = ei niin houkuttelevaa). Kumpainenkin potentiaalisista paikoista on vieläpä aika lähellä asuntolaa.. Täytyy käydä jossain vaiheessa testaamassa, ja saapa nähdä olisiko niistä lievittämään sushi-ikävää. :)

Kuriositeettina mainittakoon, että ennen tätä syksyä Petroskoi oli turmeltumaton. Ei McDonald'sia. Noh, kiitos uuden kauppakeskuksen, nyt on. Ja jengi vaikuttaa oikeasti olevan innoissaan asiasta. Huh. Nyt mietityttää se, miten Mak Dakille käy? :D

Kurssivalinnat

Sain tänään vihdoin tehtyä kurssivalinnat ja tulen viettämään syksyn markkinoinnin, johtamisen ja verotuksen parissa. Markkinoinnin oletan olevan melko helposti ymmärrettävä kurssi, ja jos tuuri käy, se saattaa tarjota jotain erityisnäkemystä Venäjän markkinoiden mahdollisista erityspiirteistä markkinoinnin suhteen. Johtamisen kursseja olen lukenut jonkun Helsingissäkin, joten uskon kurssin myös olevan melko helposti lähestyttävä. Mielenkiintoista nähdä, onko opetettavissa asioissa eroavaisuuksia.

Kolmas kurssi, verotus vaatii oman kappaleen. Jossain vaiheessa kesää sain Suomessa ajatuksen, että haluan opiskella täällä verotusta. Tänään, kun pienen harhailun jälkeen löysin tiedekuntaan ja kerroin haluavani ottaa myös verotusta, vastaava professori ilahtui ajatuksesta. Hän opettaa kyseisiä kursseja ja kertoi, että nyt voin valita jatkokurssin, jonka pohjaksi tarvittava kurssi on pidetty viime lukuvuonna. Siinä sitten reippaana tyttönä (ja ilmeisesti verotuksesta huumaantuneena) suostuin hänen ehdotukseensa, että luen muutaman peruskurssilla käsitellyn kirjan ja teen mahdollisesti jokusen tehtävän, jotta pääsen kärryille varsinaisen kurssin asiaan. Siis. Venäjäksi. Muutama kirja. Verotuksesta. Minä. Öh. Tuleepahan ainakin laajennettua sanavarastoa! Olen edelleen innoissani tulevasta kurssista, mutta hetken aikaa mietin, josko sitä joskus voisi valita matalamman kohdan aidasta.. :D

Näitä kolmea ainetta on jokaista kaksi "paria" viikossa. Tunnit on järjetetty täällä niin, että kaksi 45 minuutin pätkää muodostaa "parin", kuten paikalliset kutsuvat niitä. Välissä on aina pieni tauko. Minulla tunnit painottuvat aamupäiviin, ja keskiviikko on toistaiseksi kokonaan vapaapäivä. Näiden lisäksi minulla on kolme tuntia viikossa venäjän opetusta. Tason mukainen pienryhmä ja tuntien ajankohdat katsotaan tarkemmin ensi viikon tiistaina, jolloin on ensimmäinen tunti. Jos haluan lisää venäjän opetusta, pitää minun pulittaa ryhmäkoosta riippuen noin 200-400 ruplaa per 45 minuuttia. Katsotaan, onko siihen tarvetta. Voi kyllä olla, että olen tyytyväinen tuohon opiskelumäärään. :) Kurssit kestävät joulukuulle, ja näistä kaikista pitäisi kertyä yhteensä tarvittava määrä opintopisteitä. Täällä opintopisteet tulevat vielä toistaiseksi hieman eri tavalla kuin Suomessa, ja esimerkiksi itsenäinen työ lasketaan vielä erikseen mukaan, jotta venäläiset ja suomalaiset opintopisteet kohtaavat työmääränsä puolesta.

Kurssien valitseminen oli helppoa. Venäjää vieraana kielenä opettava opettaja oli todella mukava, ja puhui melko selkeästi. Hyvä juttu, sillä hän heti alkuun kertoi, ettei muuta kieltä tulla sitten missään kohtaa käyttämään. Tiedekuntaan mennessä kv-asioiden toimistosta tuli henkilö auttamaan minua valitsemisessa, ja ainakin taloustieteen vastaava proffa vaikutti tosi mukavalta (ja puhui myös hyvää englantia). Kurssien aikataulut etsittiin käytävän seinältä löytyvistä paperilistoista, ja vaikka systeemi on kovin erilainen kuin Suomessa, homma hoitui nopeasti.

Tänään asiat ovat muutenkin edistyneet. Sain rekisteröitymispaperin, jota tulee säilyttää passin kanssa, ja sen lisäksi sain myös opiskelijakortin. Katsokaas tätä! On kuulkaas leimaa oikein useampi kappale!

Kulttuuria, kulttuuria

Pari viime päivää on ollut melko kiireetöntä oleilua. Tiistaina kiertelin asuntolan lähellä maisemissa, jossa en ollut aiemmin käynyt. Hyvin modernia ja hyvin vanhaa vierekkäin, sitä se täällä on. :)

Illalla menimme kahden suomalaistytön kanssa Karjalan Kansalliseen Teatteriin katsomaan esityksen nimeltä Kultalampi. Kyseessä on siis suomalainen teatteri, ja tuossakin näytöksessä niille, jotka eivät suomea osanneet, annettiin kuulokkeet joista repliikit tulivat venäjäksi. Esitys oli ihan hauska, mutta ei ehkä huikaiseva. Kiva kokemus kuitenkin. Vielä suuremmalla innolla odotan venäläistä teatteria ja erityisesti balettia. Olemme jo sopineet, että menemme porukalla katsomaan lokakuun loppupuolella Pähkinänsärkijän, ja mahdollisesti ennen sitä La Traviatan tai muun klassikon. Kulttuuria, kulttuuria! :)

Ja täällä tosiaan teatteri-/balettilippujen hinnat ovat hieman eri luokkaa kuin Suomessa. Kultalammen katselu kustansi 200 ruplaa (emme osanneet tarpeeksi ponnekkaasti vaatia 150 ruplan opiskelijalippuja) ja venäläisen teatterin hinnat vaihtelevat paikoista riippuen 100-700 ruplan välillä. Lähipäivinä aiomme suunnata lippukassalle selvittelemään lippujen ostoa, niin on sitten varmasti paikat varattuna oikealle päivälle ja näytökseen. :)

Eilinen ja tämä päivä on kulunut lähinnä lounastellessa ja selvitellessä asuntolan pesutupajärjestelyjä ja muita käytännön asioita, joita putkahtelee sieltä täältä. :D Aloin myös pohtia, pitäisikö minun ostaa hieman lisää astioita, jotta voisin kokkailla muutakin kuin aamiaisleivät ja iltapalajogurtin. Kävin katsomassa paikallisen Prisman, eli Sigman, keittiöveitsiä. En ehkä kuitenkaan ole vielä valmis niin suureen askeleeseen. Toistaiseksi pärjään vallan hyvin tällä:

(Tiedän, uskottavuuteni innokkaana kokkailijana karisee tämän johdosta, haha.)

Speak clearly. Ask questions. Clarify things until you understand them.

Otsikko kuvaa ensimmäisten päivien kulkua. Venäjänkielessänihän on vielä jonkin verran parantamisen varaa, enkä ole kieltä kovinkaan paljon luokkahuoneen ulkopuolella käyttänyt ennen tätä vaihtoa. Ensimmäisten päivien aikana ujostutti käyttää kieltä, mutta ujous piti karistaa nopeasti, koska muutenhan asioista ei tulisi yhtään mitään. :) Virheitä tulee ja kaikkea toisten sanomaa ei heti, eikä välttämättä hetkenkään päästä, ymmärrä. Tavanomaista yleistä höpöttelyä vielä helpolla irtoa.

Yliopiston vaihtoasioista vastaavien ihmisten kanssa asioita on voinut hoitaa englanniksi, mutta esimerkiksi asuntolassa puhutaan vain venäjää. Olen ollut todella iloinen, että yliopisto on järjestänyt minulle tutorin, joka puhuu hyvin halukkaasti englantia. Suurempia asioita hoitaessa on ollut hyvä, että on henkilö, jolta voi varmistaa asian englanniksi, ettei mene vikaan. Kuitenkin, englannin puhumiseen on niin helppo lipsua, kun seura haluaa sitä innokkaasti treenata.. Tutor on toisaalta ollut hyvin hyödyllinen, toisaalta taas pidän eniten siitä, että voin itsekseni hoitaa asioita, koska silloin en voi turvautua toisen apuun. Vaikka silloin asioiden hoitaminen kestää ehkä "hieman" kauemmin :D

Huonekaverini Maшa on kullan arvoinen venäjän oppimisen kannalta, sillä hän ei puhu ollenkaan englantia. Hän on hyvin herttainen ja hänen kanssaan on helppo yrittää höpötellä muitakin kuin ns. tärkeitä asioita, sillä hän jaksaa rauhallisesti odotella, kun haen sanakirjasta sanaa, jota haluan käyttää. Tässä kohtaa sitä huomaa, kuinka pieni sanavarasto on siihen verrattuna mitä kaikkea haluaa sanoa!

Muuten olen viime päivinä käyttänyt erityisesti lainia ”puhuisitteko hitaammin, kiitos”. Jonkun kerran olen katsonut puhujaa silmät selällään, kun en ole tajunnut mitään mitä minulle on sanottu. Kaikista tilanteista on tähän asti kuitenkin selvitty.

Muutamiin muihinkin vaihtareihin olen jo ehtinyt tutustua, ja heidän kanssaan kielenä on ollut suomi tai englanti. Se on ihan mukavaa vaihtelua, kun muuten asiat hoituvat lähinnä venäjäksi.

Vaikka välillä on ollut ohikiitäviä epätoivon hetkiä kielen kanssa, kaiken kaikkiaan olo on tyytyväinen. Joka päivä oppii uutta!

Kuvia keskustasta

Petroskoita ei voi ehkä kuvailla kauniiksi kaupungiksi. Kauniita paikkoja toki löytyy, mutta yleisilmeeltään ehkä kuvailisi paikkaa kauniiksi. Mielenkiintoinen lienee oikea sana.

Torstaina ja perjantaina tutorini, Turkmenistanista kotoisin oleva Akmurad, näytti jonkin verran keskustaa, ja kävimme myös Perevalkan ja Golikovkan kaupunginosissa. En ole ihan varma, lasketaanko Golikovkakin keskustaan, mutta käytännössä ydinkeskusta on melko pieni alue Prospekt Leninin ympärillä. Muina päivinä olen tutustunut lähinnä tähän keskustan alueeseen.

Tullessani keskiviikkona näin myös kaupungin ulkoreunalla olevaa vanhojen puutalojen asuinaluetta, mutta siitä ei ole valitettavasti vielä kuvia. Oikeastaan suurin osa seuraavista kuvista on ydinkeskustan alueelta, kauniista paikoista. :) No, näihin on nyt ensialkuun tyytyminen, myöhemmin laitan varmasti lisää kuvia kaupungin eri osista. :)

Leninin kadun varrella on outo yhdistelmä vanhoja ja moderneja kivitaloja ja yhdessä kohtaa on muutama tällainen silmiinpistävä vanhahtavan näköinen puutalo.

Onegan ranta ja kävelykatu on kaunis paikka. Toisessa päässä on hotelli, toisessa satama ja jonkinlainen huvipuisto.

 

Keltainen rakennus on rautatieasema. Sisältä asema on hyvin kaunis.

Pääortodoksikirkko sijaitsee alueella, joka on ehkä Golikovkaa..tai Zarekaa. En ole suoraan sanottuna ihan varma.

Leninin kadun varteen elokuussa avattu kauppakeskus Maxi on ns. "eurostandard". ;) Kävin ensimmäisen kerran tutustumassa paikkaan lauantaina, ja pienimuotoisen ruokamyrkytyksen johdosta ehdin myös todeta kauppakeskuksen vessojen olevan erittäin siistit ja pöntönhalaamista kestävät.

 Tämä suloinen pieni puisto löytyy myös pääkadun varrelta.

Vino kuva ei ehkä tee oikeutta Petroskoin venäläiselle teatterille. Teatteri on Kirovan aukiolla, ja suomalainen teatteri sijaitsee käytännössä vieressä. Täältä siis tosiaan löytyy suomalainen teatteri, ja sesongin alettua tarkoituksenani on käydä siellä, venäläisessä teatterissa tai mieluusti kummassakin kaupungissa asuvan perhetutun ystävän, Ljudmilan, kanssa.

Ellen aivan valehtele, tämä kuva on Aleksander Nevskaja -kadun varrelta. Ainakin jostain sieltä läheltä. Punainen rakennus pitää sisällään politiikan opiskelijoita, ja minullakin saattaa olla siellä luentoja. Vielähän en toki tiedä luennoista mitään tarkempaa, koska vastuuprofessoria ei ole vielä tavoitettu.. Mama Russia.. :)

Asuntola – Общежитие

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Opiskelija-asuntolalla käsittääkseni vain yksi.

Tutorini, joka on neljännen vuoden opiskelija, kertoi, ettei tiedä kenenkään vaihtarin aiemmin majoittuneen asuntolaan. Nyt siis luvassa: Asuntola-arvio! Katso kuvat!

Asustelen siis tammikuun loppuun asti asuntolassa numero 7, joka sijaitsee noin viiden minuutin kävelymatkan päässä keskustasta. Pytinki on viisikerroksinen ja henkilökunta ystävällistä. Majoitun viidennessä kerroksessa.

Asun yhden huonekaverin kanssa melko tilavassa huoneessa. Huonekaverinani on venäläinen tyttö, Murmanskista kotoisin oleva 23-vuotias Mashа. Hän palasi lomalta lauantaina, joten ensimmäiset päivät asustelin huoneessa yksin. Kun saavuin keskiviikkoiltana asuntolaan ja huoneeseeni, olin lievästi sanottuna järkyttynyt. Pölyt vuodelta -68, tapettien seinässä kiinni olevat kohdat on helpompi laskea kuin repsottavat ja tervetulokomiteana sängystä, lattialta ja seinältä löytyi pikkuruisia ötököitä. Voin kertoa, että jätin osan valoista yöksi päälle. ;) Nyt neljä päivää oleiltuani ja siivottuani (kun sain riuhtaistua lattiaan kiinni jämähtäneen siivousvälineen lattianpalojen kera irti) voin kuitenkin sanoa viihtyväni kohtuullisesti.

Mitähän kertoisin asuntolasta muuten.. No, aloitetaan vessoista. Niihinkin on jo ehtinyt tottua, mutta sen voin sanoa, että viis perheestä ja ystävistä; eniten minun tulee ikävä omaa mintunvihreää kotivessaani! Jostain syystä vessoista puuttuu niin kaikenlaiset kannet kuin paperikin, ja käsienpesualtaat ovat vähintään mielenkiintoisessa kunnossa.

Vessojen lisäksi täytyy mainita natiseminen. KAIKKI asuntolassa tuntuu natisevan; lattiat, ovet, ja ennen kaikkea sänkyni. Natina lienee jopa liian lievä ilmaisu; sänky paukkuu, kolisee, raksuu ja pitää muita niin epämääräisiä ääniä, että ihmettelen joka aamu sen olevan edelleen kasassa. Sänky on myös kova. Siis tajuttoman kova. Ei ”firm” vaan rautakehikko olemattomalla patjalla. Sissus.

Asuntolan sääntöihin on ollut myös totuttelemista. Kun olin ensimmäisenä aamuna kello 9.07 menossa suihkuun (1.krs, koko talon yhteinen), sain kuulla, että se on suljettuna välillä 9-10 ja toisen pätkän iltapäivällä. Poikkeus vahvisti sillä kertaa säännön ja suihkun jälkeen luin aukioloaikataulua kuin piru raamattua. Keskiviikkoisinhan sinne ei sitten ole mitään asiaa, sillä päivä on pyhitetty tilojen suursiivoukselle! Sunnuntaina taas voi suihkutella koko rahalla.

Vaikka asuntolassa on ”vähän kaikenlaista”, olen silti tyytyväinen asumisjärjestelyyn. Ainakin toistaiseksi kaivattua oma tilaa on löytynyt ja sijainti keskustaan ja yliopiston päärakennukseen nähden on erinomainen.

Tähdet: 2/5 ja puolikas sirppi ja vasara