Good times.

Takana on tapahtumarikas ja hurjan kiva viikonloppu. Suomikuvaa tuli myös kiillotettua niin, että jokainen työryhmä olisi ylpeä!

Ennen varsinaiseen aiheeseen siirtymistä, täytyy vielä mainita, että Petroskoi on kyllä kielten oppimisen kannalta erittäin hyvä vaihtokohde. Englannin kieli ei vie pääroolia venäjän oppimiselta, mutta sekin saa mukavasti treeniä, kun hengaillaan vaihtariporukan kanssa. Englannin käyttö on oikeastaan suomen käyttöön verrattava lepohetki, ja on kiva huomata kuinka hyvä sanavarasto itsellä jossain kielessä jo on. Se antaa myös toivoa venäjän kanssa; kyllä sekin sitten joskus sujuu yhtä helposti! :)

Sitten viikonloppuun. Perjantai-ilta meni suomalais-amerikkalais-venäläisessä seurueessa, hyvien drinkkien parissa uusiin ihmisiin tutustuen. Markkinoinnin luennolla kanssani on yksi jenkkivaihtari ja nyt pääsin tutustumaan muutamiin muihin sekä kahteen hyvinkin hauskaan venäläiseen opiskelijaan.

Illan aikana tapahtui hassu etikettimoka, joka muistutti taas siitä kuinka tavoiltaan erilaisessa maassa nyt asustelenkaan. Menimme ravintolaan jenkkivaihtarien ja muutaman Suomi-tytön kanssa samaan aikaan. Venäläiset pojat liittyivät seuraan hieman myöhemmin. Toisen tullessa pöytään, joku tytöistä ilmeisesti ojensi kätensä hänelle sen jälkeen kun kaikki pojat olivat kätelleet, ja siinä sitten kaikki kättelimme häntä jotenkin kiusallisen ja hämmentyneen tunnelman vallitessa. Vasta kättelyn jälkeen tajusin tunnelman syyn: Venäjällä ei ole tapana, että naiset kättelevät! Vain miehet kättelevät toisiaan. Joissakin kansainvälisissä yrityksissä naisetkin saattavat kätellä, mutta muuten ei. Ei ihme, että tilanne oli kiusallinen!

Muuten ehdimme illan aikana muun muassa opettaa toisillemme iskurepliikkejä niin venäjäksi, suomeksi kuin englanniksikin. Jos siis parin viikon päästä Petroskoista Helsinkiin saapuvat jenkit yrittävät iskeä repliikillä ”Käyt sä usein täällä?”, niin siitä käy kiittäminen meikäläistä. ;)

Ja jos viisi brittiä ja yksi tsekkiläinen pitää nyt suomalaisia sauna- (ja mahdollisesti myös seinä-)hulluina eräjormina, niin se on täysin minun ja vaihtarikaverini Kirstin ansiota. Suuntasimme siis lauantaina suomalais-englantilais-tsekkiläisessä seurassa datsalle. Reissu oli sen verran eeppinen, että ansaitsee kokonaan oman postauksensa. Lyhyesti voin jo todeta, että kaikki selvisivät hengissä ja mielettömän hauskaa oli. :)

Ps. Datsalta kotiin saapuessani asuntolasta oli sähköt poikki. Ne saatiin kuitenkin ajan kanssa toimimaan. Нормально.