Koska viime postauksissa on ollut lähinnä naminamihöpöhöpö-tunnelmaa, ajattelin nyt jakaa muutaman vähemmän viehättävän asian täältä. Nimittäin päivittäinen kulkureittini keskustaan ei ole kaikista viehättävin, ja näin pimeän ajan tullessa liikkuminen on täällä ehkä hieman kinkkisempää kuin Helsingissä.
Tätä tunnelmallista kävelytietä pitkin kävelen päivittäin. Napsaisin kuvan, kun paikka oli suurin piirtein siisteimmillään. Kuvittele tähän kuvaan vielä viisikymmentä pulua, muutama kulkukoira, mutavelli, täydet roska-astiat levitettynä maahan ja imelän pistävä haju. Silloin ollaan normitilanteessa. Ilta-aikaan muutamat kadun varressa olevat katuvalot ovat päällä vaihtelevasti ja kellonajasta riippuen roskisten nurkilla pyörii enemmän tai vähemmän epäilyttäviä tyyppejä.
Yllä olevassa kuvassa näkyvän sinikylttisen kaupan kohdalta lähtee pienet portaat alikulkukäytävälle johtavalle polulle. Tätä reittiä käytän aika usein päiväsaikaan. Alikulkukäytävän valot saattavat olla päällä, tai sitten eivät.
Nyt kun illat alkavat pimenemään yksin kävely ei ole kaikista mukavinta. Ainakin täällä omalla asuinalueella käytetään katuvaloja hyvin niukasti ja pusikkoja ja epämääräisiä alueita on vähän siellä sun täällä. Myöhään (kymmenen jälkeen) liikkuessa taksi on oikeastaan ainoa vaihtoehto, varsinkin jos on yksin. Lähes kaikki tapaamani venäläiset opiskelijat ovat huolehtineet, että ymmärränhän aina tilata taksin, jos olen vähänkään myöhempään liikenteessä. Taksin tilaamiseen liittyy omat käytäntönsä, joita täytyy nyt opetella. Minulle on esimerkiksi neuvottu, että suoraan kadulta ei saa missään nimessä ottaa taksia.
Noh, koska pimeä alkaa tulla koko ajan aikaisemmin, tulee pakostakin myös käveltyä silloin. Puoli kahdeksalta en ala vielä tilaamaan taksia. Pimeällä liikkuessa minua on neuvottu käyttämään kotimatkalla olevan alikulkutien sijaan toista, turvallisempaa, reittiä: rautatiekiskojen ylitystä. Heti ensimmäisinä päivinä minulle opetettiin, että kiskojen ylittäminen on sallittua niin kauan kuin kukaan ei kiellä sitä. (Sama sääntö tuntuu pätevän moneen asiaan täällä.)
Kuljen kiskojen yli välillä päiväsaikaankin, sillä reitti on ehkä aavistuksen suorempi. Laiturialueelta päästyä edessä on vielä pienen metsikön ympäroivä polku ja sitten ollaan jo ihan hyvillä mestoilla.
Kaupungille päästyä liikkuminen onkin jo taas ihan ok, myös pimeän aikaan. Keskustassa täytyy vain varoa jäämästä auton alle. Paikalliset tuntuvat olevan aika kahjoja ratin takana.
Tätä tunnelmallista kävelytietä pitkin kävelen päivittäin. Napsaisin kuvan, kun paikka oli suurin piirtein siisteimmillään. Kuvittele tähän kuvaan vielä viisikymmentä pulua, muutama kulkukoira, mutavelli, täydet roska-astiat levitettynä maahan ja imelän pistävä haju. Silloin ollaan normitilanteessa. Ilta-aikaan muutamat kadun varressa olevat katuvalot ovat päällä vaihtelevasti ja kellonajasta riippuen roskisten nurkilla pyörii enemmän tai vähemmän epäilyttäviä tyyppejä.
Yllä olevassa kuvassa näkyvän sinikylttisen kaupan kohdalta lähtee pienet portaat alikulkukäytävälle johtavalle polulle. Tätä reittiä käytän aika usein päiväsaikaan. Alikulkukäytävän valot saattavat olla päällä, tai sitten eivät.
Nyt kun illat alkavat pimenemään yksin kävely ei ole kaikista mukavinta. Ainakin täällä omalla asuinalueella käytetään katuvaloja hyvin niukasti ja pusikkoja ja epämääräisiä alueita on vähän siellä sun täällä. Myöhään (kymmenen jälkeen) liikkuessa taksi on oikeastaan ainoa vaihtoehto, varsinkin jos on yksin. Lähes kaikki tapaamani venäläiset opiskelijat ovat huolehtineet, että ymmärränhän aina tilata taksin, jos olen vähänkään myöhempään liikenteessä. Taksin tilaamiseen liittyy omat käytäntönsä, joita täytyy nyt opetella. Minulle on esimerkiksi neuvottu, että suoraan kadulta ei saa missään nimessä ottaa taksia.
Noh, koska pimeä alkaa tulla koko ajan aikaisemmin, tulee pakostakin myös käveltyä silloin. Puoli kahdeksalta en ala vielä tilaamaan taksia. Pimeällä liikkuessa minua on neuvottu käyttämään kotimatkalla olevan alikulkutien sijaan toista, turvallisempaa, reittiä: rautatiekiskojen ylitystä. Heti ensimmäisinä päivinä minulle opetettiin, että kiskojen ylittäminen on sallittua niin kauan kuin kukaan ei kiellä sitä. (Sama sääntö tuntuu pätevän moneen asiaan täällä.)
Kuljen kiskojen yli välillä päiväsaikaankin, sillä reitti on ehkä aavistuksen suorempi. Laiturialueelta päästyä edessä on vielä pienen metsikön ympäroivä polku ja sitten ollaan jo ihan hyvillä mestoilla.
Kaupungille päästyä liikkuminen onkin jo taas ihan ok, myös pimeän aikaan. Keskustassa täytyy vain varoa jäämästä auton alle. Paikalliset tuntuvat olevan aika kahjoja ratin takana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti