Kelejä pidellyt

Meidän piti mennä tänään 50 kilometrin päässä sijaitsevaan Kontupohjaan luistelemaan (lähin jäähalli on siellä) ja katsomaan Kivachin vesiputousta. No, kuten Suomessa viime päivinä, lunta on tullut täällä eilen ja tänään aamulla taivaan täydeltä, ja päätimme sitten viime hetkellä lykätä retken tulevaisuuteen. Minulla ja Kirstillä on siis vielä todistamatta, että kaikki suomalaiset ovat hyviä luistelijoita, koska Suomi on niin hyvä jääkiekkomaa. En tosin tiedä miten minun luisteluni vaikuttaa tähän, koska Teemu Selänne täällä terve, olen viimeksi laittanut luistimet jalkaan joskus kolme vuotta sitten huvipuistossa. :D

Vaikka talvi ja lumipyry sopivat Venäjälle, päivä kääntyi kuitenkin onneksi lopulta kauniiksi. Vaikea uskoa, että on lokakuu!

(Yllä oleva söpöläinen on yliopistollamme hengaileva koiruli, jonka aion ehkä kaapata mukaani kotiin... Kiva tuliainen, eikö niin, äiti?)

Lumipyryn hellitettyä päädyimme lopulta viiden tunnin lounaalle sivistämään itseämme venäjänkielisen Scrabblen parissa. Taas uusi syy laajentaa sanavarastoa: Scrabblen voittaminen.