En ole ryppyotsainen opiskelija (en ainakaan myönnä!), mutta sen verran tylsimys myönnän olevani, että odotan saavani uutta relevanttia tietoa luennoilla. Voin ihan hyvin katsoa youtube-videoita kotonakin.
Avautuminen liittyy eiliseen markkinoinnin luentoon ja tämän päivän verotuksen luentoon. Kuten sanottu, täällä opetus on Suomeen verrattuna koulumaisempaa. No, nyt noilla parilla luennolla on tuntunut, että olisin takaisin yläasteella. Huono juttu. Markkinoinnin kolmen tunnin luennosta katsoimme puolitoista tuntia videoita vuonna 2006 Cannesissa palkituista mainoksista. Puolitoista tuntia mainoksia. L-i-i-k-a-a. Opettaja oli tämän ajan poissa ja hänen palatessaan aloimme pelata oppilaiden kehittämää peliä, jonka asiasisältö oli lähellä nollaa. Loput puolitoista tuntia meni kaaoksessa ja arvaillen muun muassa Coca-colan mainosmusiikkia. Huoh.
Tänään verotuksen puolentoista tunnin luennolla lähes puolet ajasta meni siihen, että opettaja odotteli hiljaa, josko oppilaat olisivat hiljaa, ja sen jälkeen paasasi heille hölinästä. En sano etteikö meillä Suomessakin olisi välillä pulinaa luennoilla ja itsekin siihen toisinaan syyllistyn, mutta harvemmin se meillä kestää lähes taukoamatta läpi tunnin. Vai onko aika ehtinyt jo kultaamaan muistoni tässä asiassa?! :)
Kaksi vähän kehnompaa luentoa ei tietysti maailmaa kaada, suurin osa kun on ollut hyviä. Joskus vain viikossa on useampi väärällä jalalla aloitettu maanantai peräkkäin ja silloin kaikki asiat ottavat herkemmin päähän. Onneksi tällä alkuviikolla meillä on ollut tuolla asuntolan alakerrassa vaksivuorossa ihana täti, joka aina tervehtiessä kutsuu minua Katariinushkaksi, joten pakostakin tulee aina hymy huulille kotiin tullessa. :)
Laitetaan tähän loppuun vielä päivän tsempparikuvaksi ihana yksityiskohta yhdestä ruokalistasta. Ei, ei ole valitettavasti meidän kouluruokalan lista.
Avautuminen liittyy eiliseen markkinoinnin luentoon ja tämän päivän verotuksen luentoon. Kuten sanottu, täällä opetus on Suomeen verrattuna koulumaisempaa. No, nyt noilla parilla luennolla on tuntunut, että olisin takaisin yläasteella. Huono juttu. Markkinoinnin kolmen tunnin luennosta katsoimme puolitoista tuntia videoita vuonna 2006 Cannesissa palkituista mainoksista. Puolitoista tuntia mainoksia. L-i-i-k-a-a. Opettaja oli tämän ajan poissa ja hänen palatessaan aloimme pelata oppilaiden kehittämää peliä, jonka asiasisältö oli lähellä nollaa. Loput puolitoista tuntia meni kaaoksessa ja arvaillen muun muassa Coca-colan mainosmusiikkia. Huoh.
Tänään verotuksen puolentoista tunnin luennolla lähes puolet ajasta meni siihen, että opettaja odotteli hiljaa, josko oppilaat olisivat hiljaa, ja sen jälkeen paasasi heille hölinästä. En sano etteikö meillä Suomessakin olisi välillä pulinaa luennoilla ja itsekin siihen toisinaan syyllistyn, mutta harvemmin se meillä kestää lähes taukoamatta läpi tunnin. Vai onko aika ehtinyt jo kultaamaan muistoni tässä asiassa?! :)
Kaksi vähän kehnompaa luentoa ei tietysti maailmaa kaada, suurin osa kun on ollut hyviä. Joskus vain viikossa on useampi väärällä jalalla aloitettu maanantai peräkkäin ja silloin kaikki asiat ottavat herkemmin päähän. Onneksi tällä alkuviikolla meillä on ollut tuolla asuntolan alakerrassa vaksivuorossa ihana täti, joka aina tervehtiessä kutsuu minua Katariinushkaksi, joten pakostakin tulee aina hymy huulille kotiin tullessa. :)
Laitetaan tähän loppuun vielä päivän tsempparikuvaksi ihana yksityiskohta yhdestä ruokalistasta. Ei, ei ole valitettavasti meidän kouluruokalan lista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti